Markku Turunen (s. 1957) on opiskellut muun muassa Jyväskylän konservatoriossa ja Prahan musiikkiakatemiassa kuuluisan kitaristin ja säveltäjän Stepan Rakin johdolla. Hän on valmistunut Jyväskylän yliopistosta pääaineenaan musiikkitiede
ja filosofia. Praha, jossa Turunen asui 1988-91 konsertoinnin ja opintojen merkeissä, on hänen suuria innoittajiaan. Lisäksi yliopiston kampukset Suomessa ja Tsekissä ovat olleet Turuselle korvaamaton apu kontaktien luomisessa, jossa toki esiintyvän muusikon elämällä on myös merkityksensä.
Opintojensa jälkeen Turunen on esiintynyt Suomen lisäksi mm. Italiassa, Ranskassa,
Tsekissä, Espanjassa, Liettuassa ja Skandinaviassa sekä soolokonsertein että orkestereiden solistina. Hänet on nähty myös useilla radio- ja TV-kanavilla Suomessa ja Keski-Euroopassa.
Vuona 1991 Markku Turunen perusti Jyväskylään Lutakon Klassinen –nimisen konserttisarjan, jonka taiteellisena johtajana hän toimi vuosina 1991-93. Sen tinkimätöntä taiteellista tasoa kuvaa hyvin se, että tapahtumassa konsertoivat mm.
Ciurlioniskvartetti, Grigori Sokolov, Toimii-yhtye ja vuonna 1995 EU:n kulttuuripalkinnon voittanut amerikkalainen nykysäveltäjä David
Moss. |
Turunen sanoo taiteellisen arvostelukykynsä kehittyneen Euroopan vuosina pakostakin, kun hän sai seurata maailman johtavia muusikoita ja tavata merkittäviä intellektuelleja, kuten Tsekin presidentin Vaclav
Havelin. Myös kulttuurin rikkaus ja ikuisen esteettisyyden vaikutus, jonka hän koki konsertoidessaan 1100-luvulta säilyneessä goottilaisessa kirkossa, antoi rohkeutta elämään. Estetiikan ja taiteen olemassa olo on Turusen mukaan samalla kertaa elämän syy ja tarkoitus.
Keskisuomalainen arveli 1999 osuvasti, että Markku Turunen lienee Suomen ainoa klassisen kitaran kanssa ympäri Eurooppaa kiertänyt muusikko, joka on riipinyt maisterinpaperinsa filosofiasta. Turunen on ajattelija, joka pystyy keskustelemaan sekä kirjoitetun että puhutun sanan voimalla niin musiikista, kirjallisuudesta kuin arkkitehtuuristakin. Kun hän 1980-luvulla toimi maakuntalehden musiikkikriitikkona, terävät arviot saivat toistuvasti aikaan vastakaikua lukijoissa. Maltillisesti Turunen vastaili arvioidensa arvioijille jättäen kuitenkin aina viimeisen sanan itselleen.
Kansainvälinen kitaristi arvostaa suomalaista luontoa ja puolustaa humaaneja arvoja. Turusen mukaan ihmisyys on globaali ilmiö – parhaimmillaan sillä tulee toimeen ilman kieltäkin. Kosmopoliittien kanssa kommunikoiva mies katsoo, että juurevassa maalaisihmisessä on yhtä lailla kulttuuria ja avarakatseisuutta kuin suurissa kulttuurijohtajissakin. Yliarvostetun sisäänpäinkääntyneisyyden varaan hän ei kuitenkaan halua suomalaista identiteettiä rakennettavan.
Oman taiteellisen toimintansa lisäksi Markku Turunen toimi vuosina 1995-2002 Kangasniemen Musiikkiviikkojen taiteellisena johtajana. Tapahtuman kehittämisessäkin hän piti kiinni riippumattomuudestaan – kuunteli itseään ja luotti intuitioon. Myös eri tieteen alojen kohtaaminen oli Turusen kaudelle ominaista.
”Eri kulttuurien ja tieteiden kautta etsitään elämän alkuvoiman kokemusta. Taide kuuluu jokaiseen elämään, sen ei pitäisi olla vain vapaa-ajan ilmiö, vaan jatkuvan löytämisen lähde”, hän sanoi vuonna 2002.
Nykyisin Markku Turunen opettaa, pitää esitelmiä filosofian ja musiikin alalta sekä säveltää yhä enemmän. Modernin musiikin lajien lisäksi hän on tehnyt jazz-henkisiä sävellyksiä ja jopa mainosmusiikkia. Kaksi levyä – Voces de Profundis ja Chaconne – julkaissut Turunen on asunut jo pitkään Helsingissä, jonka merenrantaväylillä mieli virkistyy ja sielu lepää sillä välin, kun fysiikka vie filosofin polkupyörää ainoaan mahdolliseen suuntaan – eteenpäin.
Pekka Suomäki
”Häreviä hakamiehiä ja väkeviä vaimoja”
Saarijärven Offset OY, Saarijärvi 2003 |
